Krkan putoukset

Krkan luonnonsuojelualue

Krkan luonnonsuojelualue sijaitsee Šibenikissä, parin tunnin ajomatkan päässä Splitistä.
Splitissä on saatavalla  kaikenlaisia matkoja Krkaan, yhdistelmä, Krka ja Plitvice lounaineen on ehkä kallein, mutta aika raskas yhden päivän retkeksi.
Minä valitsin pelkän kuljetuksen koska en halunnut kulkea ryhmässä, vähänpä minä tiesin…
Edestakainen kuljetus pikkubussilla maksoi 1800 kunaa (23€). Perillä oli lunastettava lippu kansallispuistoon, se maksoi aikuiselta 1100 kunaa (14€). Varoitukseksi kerrottiin ettei rahoja saa takaisin sateen sattuessa, siitä ei kuitenkaan tänä torstaipäivänä ollut pelkoa, sää oli mitä aurinkoisin. Lipun hintaan kuului myös erillinen bussikuljetus alas laaksoon, kävelläkin sai halutessaan tämän parin kilometrin matkan, polku oli suhteellisen kapea ja jyrkkä, mutta näköalat olivat mahtavat.

Alhaalla laaksossa oli englanninkielinen informaatiotiski, siellä kerrottiin mistä polku alkoi ja mistä bussit lähtivät takaisin. Tarpeellinen tieto.
Sitten matkaan. Puistoon oli rakennettu pitkospuut mitä pitkin kulkea. Tällä matkalla ei pystynyt eksymään, ei myöskään pysähtelemään eikä sooloilemaan ilman, että oli tien tukkona, sillä turistit kulkivat pitkospuilla jatkuvana virtana. Lastenrattaitakin oli mukana, onnistuihan niidenkin työntäminen pitkospuilla, mutta välillä oli paljonkin jyrkkiä portaita.

Vesi virtaili rauhallisesti, joukossa oli myös pikku putouksia

Koirilla oli vapaa pääsy puistoon ja niitä näkyikin yllättävän paljon

Pääputouksilla olevan sillan näimme jo kaukaa ja yhtäkkiä putoukset olivatkin edessämme. Ne eivät olleet erityisen korkeita, mutta kylläkin majesteettisen kauniita. Joen pohja oli suhteellisen matalaa, mutta epätasaista kalkkikiveä. Mekaanisen veden virtauksen ja kemiallisten muutosten seurauksena pohjaan on muodostunut harjanteita, kuoppia ja kraattereita. Näiden Krka-joen pohjassa olevien muodostelmien väitetään olevan 7000 vuoden ikäisiä ja ne muovautuvat edelleen.
Putoukset olivat vaikuttavan näköiset ja tottakai jokainen halusi veteen putousten alle ja vielä kaupanpäällisiksi kuvan itsestään. Toisaalta minkäännäköistä kuvaa ei saanut ilman, että mukana oli tusina muita uijia ja kahlailijoita. Putousten alle ei myöskään päässyt, siitä piti köysi huolen.
Minkäänlaisia pukeutumistiloja ei ollut, eikä uima-asuun pujottautumista voinut myöskään suorittaa metsän siimeksessä, joten hyvä neuvo: pukekaa uimapuku valmiiksi jo kotona.
Ranta oli vaikeakulkuista kalliota  puitten juurilla höystettynä ja väkeä oli tungokseen asti vielä syyskuun alkupuolella, voi vain kuvitella millainen tungos on kesäkuukausina.

Ei pidä kuvitella, että putouksista saisi nauttia yksin

Rinne ei ollut kovinkaan helppokulkuinen

Putousten alle ei saanut mennä, sen esti vedessä ollut puomi

Kun silta oli ylitetty olivat putouksetkin menneet. Toisella puolella siltaa oli lähinnä oheistoimintaa.

Siellä sai ihastella mm. suurta turbiinia. 1895 Ante Šupuk poikineen keksi rakentaa vaihtovirtaisen vesivoimalan. Se oli toinen laatuaan koko maailmassa, se ensimmäinen rakennettiin Niagaraan.

Sillan toisella puolelta löytyi kaikenlaista oheistoimintaa

Missä koski, siellä myös mylly. Täällä jauhettiin aikaisemmin lähiseudun viljat. Museopuolelta löytyi myös sepän paja, kutomo ja kahvila. Unohtaa ei tietenkään sovi myöskään matkamuistomyymälöitä, niitä tosin oli sangen kohtuullinen määrä.

Vesi virtasi rakennuksen läpi.

Kankaankudontarekvisiittaa

Sepän paja ahjoineen

Kävin Krkassa torstaipäivänä, sunnuntaina kuulin, että alueella oli  syttynyt  tulipalo, sähköt katkesivat ja alue evakuoitiin. Olipa onni etten ollut jättänyt tätä matkaa sunnuntaihin.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa

Lähettänyt Terhi Strömman klo 6.59.00  

Tunnisteet: Krka, Kroatian nähtävyydet, Sibenik